3 vs 1
Meihin suomalaisiin tuntuu olevan sisäänrakennettuna ominaisuus, että olemme todella huonoja, sekä antamaa, että ottamaan vastaan palautetta. Usein ”palaute” assosioidaan negatiiviseksi asiaksi.
Tutkimusten mukaan tiimin sisäinen vuorovaikutus (kuka yllättyi?) ja varsinkin palautteen määrä ja sen laatu nousee tärkeimmäksi menestyviä tiimejä yhdistäväksi tekijäksi.
Yksi konkreettisemmista tutkimustuloksista sekä samalla hyvä ohjenuora on ns Losada Line. Losadan&Fredricsonin tutkimusten mukaan positiivisten ja negatiivisten palautteiden määrä täytyy olla vähintään 3 vs 1.
Juhliminen palautteen antamisen keinona:
Onnistumisten ja varsinkin epäonnistumisten juhliminen on yksi aliarvostetuimmista & unohdetuimmista työkaluista (muutos)johtamisen työkalupakissa. Juhliminen on todella vahva tapa antaa positiivista palautetta.
Usein näkee, että tämä keino kaivetaan takataskusta hieman puolivillaisesti.
Aletaan palkitsemaan kuukauden työntekijää, tai rohkeasti vaikka viikon mokaajaa. Näillekin löytyy toki paikkansa ja käyttötarkoituksensa ja niillä voidaan osoittaa isolle joukolle suuntaa millaista toimintaa halutaan edistää.
Itse uskon kumminkin, että suurempi vaikutus saadaan aikaan arjessa tapahtuvalla jatkuvalla, jopa spontaanilla palautteen antamisella / juhlimisella.
Mitä juhlia?
Tottakai onnistumisia kannattaa aina juhlia, niin pieniä kuin isoja. Jopa hieman ylikorostaen, jos onnistuminen on syntynyt uuden, sovitun toimintamallin tuloksena.
Mutta varsinkin muutostilanteissa on todella arvokasta antaa palautetta jo pelkästään sitä, että on yritetty tehdä asiaa uudella sovitulla tavalla. Monesti juuri ne tilanteet, jossa yritetty parhaan mukaan, mutta epäonnistuttu tuloksellisesti, ovat kriittisiä paikkoja.
Näissä kohti on ensiarvoisen tärkeää luoda uskoa että sille, että on toimittu oikein, mutta vielä se ei kantanut hedelmää. Muuten on helppo päästää irti ja palata vanhaan.
Samat lainalaisuudet tuntuvat pätevän niin työelämän kuin urheilunkin puolella. Vaikkakin toimintaympäristöjen erojen takia toteutus on usein hyvin erilainen.
Cmoooooon!
Urheilu tarjoaa jo toimintaympäristönä jatkuvalle juhlimiselle luonnollisia paikkoja.
Esim lajissani lentopallossa on helppo juhlia vaikka jokaisen pallorallin jälkeen. Juhlimisen paikkoja tulee kuin annettuna, niin lyhyellä (palloralli, erä, ottelu) kuin pidemmälläkin aikavälillä (turnaus, runkosarja, kausi).
Lisäksi harjoitukset ovat jo tapahtumana sellainen, että pelaajat tulevat sinne kehittymään. Kanavat ovat auki palautteelle.
Työyhteisön pallorallit:
Miten löytää työyhteisön omat pallorallit? Löytyykö arjesta luontevia paikkoja palautteelle tai juhlimiselle?
Miten rakentaa sellainen ilmapiiri, että palautteen antaminen tai onnistumisten juhliminen tapahtuu luontevasti osana arkea?
On itsestään selvää, että kun totumme saamaan jatkuvasti positiivista palautetta, on paljon helpompi antaa ja ottaa vastaan myös sitä hieman negatiivisempaa rakentavaa palautetta.
Olen törmännyt useisiin mielenkiintoisiin tapoihin tukea tällaista toimintaa arjessa. Yhdessä yrityksessä on omat kiitos- tikkarit, toisessa jaetaan tarroja arvojen mukaisesta toiminnasta. Meillä soi välillä ”kongi” onnistuneiden kauppojen kunniaksi.
Osa innostuu näistä keinoista, toinen pitää teennäisinä tai jopa naurettavina. Toisaalta olen kuullut myös esimerkkejä siitä miten jokin naurettavana pidetty keino on yhdistänyt ihmisiä (= yhteinen naurun kohde) ja sitä kautta lopulta rakentanut yhteishenkeä ja toiminut jopa suunniteltua paremmin.
Keinoa tärkeämpi on rakentaa jatkuvaa palautteen antamiseen kannustava ilmapiiri. Joskus se vaatii tikkareita, joskus villejä maalitansseja.
Tuuletetaan kun tavataan!
Business and Sports 