Sitä saa mitä mittaa

Pidimme lentopallojoukkueellemme fysiikkatestit. Testasimme lajille tyypillisiä asioita; ponnistusvoimaa erilaisilla hyppymattotesteillä sekä nopeusominaisuuksia valokennojen avulla.

Testitulosten perusteella teemme yhdessä fysiikka- valmentajien kanssa jokaiselle pelaajalle yksilöllisen harjoitusohjelman.

Seuraava mittaus, eli ensimmäinen välitarkastus tapahtuu joulun aikoihin.

testit

Miten asettaa tavoitteet?

Yksilötasolla on helppo asettaa henkilökohtaiset tavoitteet seuraavaan mittaukseen. Esim Pertti parantaa staattista hyppyä 50cm -> 55cm.

Näin selkeä tavoite on helppo omaksua ja toimii jo itsessään motivaattorina.

Mutta miten asettaa tavoitteita joukkueelle?

Astunko keskiarvo ansaan ja asetan joukkueelle yhteisen tavoitteen parantaa 10% tuloksia? Voiko muutama yksilö heilauttaa tätä mittaria niin, että kokonaisuus vääristyy ja sitä kautta totuus hieman hämärtyy?

Olisiko parempi tavoite se, että 80% pelaajista parantaa tulostaan?

Toisaalta, entä jos kymmenen pelaajaa parantaa tulostaan huimasti, mutta samaan aikaan 3 pelaajaa treenaa itsensä harjoitusohjelmalla ”yli” ja loukkaantuu tai kärsii ylirasitustilasta?

Miten näin yksinkertainen asia muuttuikin yht’äkkiä näin monisyiseksi?

Lienee parempi kelata ajatusta takaisin alkuun päin, ja hieman pureskella miksi edes päädyimme asettamaan tavoitteita.

Otetaanpa vanha kunnon Lean keino 5 why’s käyttöön?

Miksi teemme testit ja asetamme tavoitteita?

Jotta voimme varmistaa harjoitusohjelman toimivuuden.

Miksi? Jotta kehitymme fyysisesti yksilöinä ja joukkueena

Miksi? Jotta pystymme parempiin suorituksiin peleissä

Miksi? Jotta voitamme pelejä

Miksi? Jotta saavutamme joukkueelle asetetun kausitavoitteen, pääsyn nousukarsintoihin.

Hmmm. Vaikuttaisi että osatavoite tukisi joukkueen kausitavoitteen toteutumista.  Mahtavaa!

Mutta, voimmeko olla varmoja että parantuneet fyysiset ominaisuudet näkyvät parempina suorituksina kentällä?

Onko vaaraa että testituloksesta tulee itsetarkoitus?

Tätä pohdintaa voisi jatkaa ikuisuuteen asti ja kokoajan löytäisi uusia kulmia.

Ja tässä ei edes päästy siihen asti, että mitäs se vaikuttaisi jos alettaisiin palkitsemaan parantuneista tuloksista? Pelaajia, fysiikka- valmentajia tai vaikkapa Pertin hierojaa. Huh, tämä uhkaa karata lapasesta.


Mutta miksi tämän ajatusten hullunmyllyn ylipäätään jaoin teille?

No siksi että, juuri näillä hetkillä todella monissa yrityksissä ja organisaatioissa mietitään tulevan vuoden tavoitteita ja mittareita.

On todella helppoa valita ne perinteiset ”hyväksi” todetut mittarit joilla onnistumista mitataan ja siitä palkitaan.

Mutta onko ne mittarit aina aidosti niitä, jotka ohjaa tekemistä oikeaan suuntaan? Vai onko osaoptimoinnin vaara olemassa?

Mitä enemmän ihmisten ansainta (esim myyntibonukset) on mittariin sidottu, sitä vahvemmin kyseisen mittarin suorittaminen draivaa kaikkea tekemistä. Tämähän bonusmallin idea luonnollisesti onkin! Mutta onko bonusmalli onnistuttu rakentamaan niin, että se tukee yrityksen strategiaa ja vahvistaa organisaation eri osien yhteistyötä? Valitettavan usein ei.

Kannustankin kaikkia mittareiden, tavoitteiden asetannan ja bonusmallien kanssa toimivia haastamaan vanhoja totuuksia ja katsomaan asioita enemmän kokonaistavoitteiden kautta.

ps. Asetamme fysiikka- testeihin yksilötason tavoitteet ja arvioimme kokonaisuuden onnistumista numeroiden lisäksi myös ”silmämääräisesti”. Onhan tämä meille kaikille kumminkin vain harrastus 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s